06.06.2018 Tervetuloa Karakallioon!
Jos lähiöeksotiikka yhtään kiinnostaa, tänne kannattaa tulla pyöräretkelle. Vain ajamalla autolla lähiön läpi ei näe sen kauneutta. Täytyy sukeltaa talojen väliin, jotta voi todeta, miten alkuperäisessä asussa lähiö on. Se on toistaiseksi välttynyt suurimittaiselta täydennysrakentamiselta. Talot on sijoiteltu väljästi ja niiden väliin on jätetty kauniita kallioita. Sisäpihojen puutkin ovat saaneet kasvaa aika vapaasti. Metsään on kaikkialta muutaman askeleen matka, sieltä löytyvät hyvin hoidetut lenkkipolut ja pörheät marjamättäät.
Karakallio, eli Kartsi on minulle jo lapsuudesta tuttu, asuin aivan naapurissa kivenheiton päässä Rastaalassa. Alueella, joka oli 1970-luvulla vielä suurimmaksi osaksi lainehtivaa peltoa, ja jossa nyt on toinen toistaan fiinimpiä omakotitaloja. Naapurin tyttöjen kanssa poljimme Kartsiin jäätelölle ja uimaan ostarin kahluualtaaseen. Teininä bongailimme Kartsin mopopoikia, joiden farkkuliiveissä luki mustalla ja punaisella tussilla AC/DC tai Iron Maiden. Nyt ostarilla pörräävät rollaattorit. Vanhuksia on paljon, mutta on täällä myös valtavasti lapsia ja nuorisoa. Ylä- ja ala-asteella on yhteensä yli tuhat oppilasta ja siihen vielä nuoremmat piltit päälle.
Karakallion kaltaisilla lähiöillä on taas vetovoimaa. Kaupunkiasuminen on muodikasta, mutta kaikilla ei ole siihen varaa, siksi moni haluaa lähiöön. Niin minäkin. Täällä voi asua kerrostalossa, mutta silti keskellä luontoa.
Kaikki Karakallion talot ja pihat eivät ole parhaimmassa kunnossa ja vaatisivat pientä pakkelia ja puutarhatalkoita. Taide voi piristää maisemaa kuin uusi kampaus; heti tekee mieli laittaa muutkin paikat kuntoon, lähteä lenkille tai ostaa uusi kesämekko. Mutta roso on myös osa Karakalliota ja sen viehätystä. Samaa aitoutta on karakalliolaisissa, täällä ei pokkuroida eikä kursailla turhanpäiten, ollaan sellaisia kuin ollaan, mutta koko sydämellä. Tervetuloa tutustumaan!